Olen pysynyt poissa puutarhasta noin kolme vuotta, vaikka suunnittelen koko ajan, mitä sille pitäisi tehdä. Uusin suunnitelma on tämänaamuinen. Jotakin olen vähän kitkenyt, mutta vähiin se on jäänyt. Kaksi kesää sitten vielä kehtasin päästää sukulaiset pihaan, mutta nyt täytyy tehdä jo jotain.
Tässä tuppaassa pitäisi olla vain hopeahärkkiä, joka kurkistelee heinän ja leinikkien seasta. Kukkapenkki on reunustettu noppakivillä. Usko tai älä.
Viisi tuntia ensimmäisen kuvan ottohetkestä alkoi sataa. Silloin kukkamaan pääty näytti tältä.
Ruohottuneen pihan pelastustoimet, osa II ilmestyy, kun sataa vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti