Piirsin yli vuosi sitten muutaman lyijykynäpiirroksen. Kun sain erään remontin riittävän valmiiksi, kehystin piirrokset ja ripustin seinälle.
Sen huoneen ikkunoista näkee tielle ja naapurin tontille. Ikkunanpuitteissa on tuore maali, verhot on ommeltu äidin tädin vanhoista kukkaverhoista. Kangas ei ole puuvillaa, niin sähköistä se on.
Huoneessa on myös kaksi mäntykaappia, joiden alaosassa on puuovet ja yläosassa lasiovet. Välissä on pöytätaso, jolla on pitsiliinoja.
Lasiovien takana on kankaita.
Huoneessa on myös vanha käsityöluokan pöytä, jonka päällä on nyt kirpputorivaatteita. Pöydässä on kaksi laatikkoa, joissa molemmissa on yllätys.
Uusissa pöydissä ei ole enää kätevää, esiin käännettävää neulatyynyä, josta oli aikanaan ilmeisen kivaa nyhtää kankaaseen suurennetun reiän kautta kaikki pumpulitäyte pois. Toppasin ja päällystin tyynyt uudestaan. Nyt niitä voi käyttää. Päällystin myös silityslaudan. Siihen sain idean blogista, jota luin muutama päivä sitten. Jos löydän sinne uudestaan, kerron, mikä se oli.
Tällä vanhalla koneella ompelen. Kone on järeä, mutta ohuen silkin ja sifonginkin ompelu onnistuu. Kannoin koneen kaupungin keskustan halki viimeisilläni raskaana. Odotin silloin esikoistani, joka on nyt 14. Matkalla piti pysähtyä lepäämään. Laskin koneen puiston penkille, itse seisoin hetken. Matkaa oli vain vähän reilu kilometri, mutta maha painoi aika lailla.
Nämä reiät kuuluvat ompelupöytääni. Se on kotimme käytöstä poistettu ovi. Otin saranat talteen. Saatan laittaa ne tämän uuden huoneen eristävään sisäseinään, jonka vielä aion rakentaa. Huone on ihan oma työhuoneeni, jonka olen itse rakentanut autotallistamme. Olen siitä kovin onnellinen.
