Juhannus

Sääennusteet paranevat, mitä lähemmäs juhannusta tullaan. Tein sadepäivinä koruja. Nämä ovat kovin suuret ja raskaat. Pidän näistä.

Kehittelin uuden korvakorumallin. Sen nimi on Kehrä. Tässä hopeisena

ja tässä kuparisena. Korut ovat tavallaan suuret, mutta samalla herkät.

Tein myös pienenpieniä koruja. En oikein osaa käyttää kuviohelmiä, mutta koska helmisekoitusten mukana tulee aina muutama semmoinen, kokeilin, mitä niistä voi tehdä.

Askartelin vielä uuden korvakorumallin, vähän Kehrän kaltaisen. Sillä ei ole vielä nimeä.

Tein myös vaaleanpunaisia ja sinisiä koruja.

Kaunista juhannusta!

lomaa odotellessa

Koulu on loppunut jo noin viikko sitten, mutta loma ei vain meinaa alkaa. Olen siivonnut luokkaa, tehnyt lukujärjestyksiä ja kuljettanut lapsia voimisteluleirille ja kotiin. Tekisi mieli vain olla omassa tahdissa niin kuin aikaisempina kesinä. Tänään kuitenkin pääsin lähemmäs lomaa: mies otti auton, joten lapset menivät tunnin matkan bussilla. Laukussa on kolmen päivän lippu Sauna Open Airiin. Lähden sinne ihan juuri. Ja koko aamun ja päivän olen saanut tehdä hopeakoruja, ai ihanaa! Näitä haluaisin tehdä koko ajan.

Jaa mikä päättötyö?

Kieputtelin tänä aamuna kuusi ketjua ja seitsemät korvikset. Kaksi kuvan ketjua valmistui eilen illalla.

Eilen tehdyt on jo rummutettu ja pakattu rasioihin.

Miten vaikeaa onkaan tarttua siihen työhön, johon oikeasti pitäisi ryhtyä...

Hopealankaa

Olen tehnyt paljon hopeakoruja. Uusimmat kieputtelin eilen ja tänään siitä ilosta, että on hiihtoloma. Perinteisen Lapinmatkan sijaan aiomme käydä mökillä ja oleskella lokoisasti kotona.

Taivuttelin muunnelman juoksevasta koirasta korvakoruihin ja rannerenkaisiin. Yhden renkaan yksi ulkokulma katkesi, kun korjailin sitä liian kauan. Onneksi sen sai juotettua kiinni huomaamattomasti.

Tein pikkuiset lukot renkaisiin.

Lysterihelmet ovat edelleen mielestäni kauniita. 

Niin myös pelkkä hopea.

Liukasta laskiaista kaikille!

Hopea vie kaiken vapaa-aikani. Viime torstaina ostin 11 metriä hopealankaa. Tänään kiepautin viimeiset lenkit koruiksi.

Osan ajattelin myydä, osan antaa lahjaksi.

Käytin työpaikan pikkujouluissa vihreitä koruja, joista on kuva edellisessä postauksessa (josta on taas omituisen kauan). Työkaveri ihastui ja halusi punaiset. Ne ovat nyt valmiit.

Seuraavalla kerralla laitan huovutusjuttuja sekä yhden ompelutyön. Toivottavasti pian...

helmiä ja hopeaa

Aloitin hopeakurssin. Kuusi kertaa on jo takana. Olen jälleen kerran innostunut jostakin uudesta, jolle on etsittävä aikaa kalenterista.

Kaulaketjujen lisäksi väännän mielelläni korvakoruja.

Eräänä päivänä menin helmikauppaan ja näin lysteripintaisia lasihelmiä. Alle viikon sisään menin samaan kauppaan uudestaan. Piti saada lisää.

Tyttäret, 10 ja 11, halusivat kokeilla samaa. Ostin harjoitushopeaa eli kuparisydämistä hopeoitua lankaa. Toissa iltana kuului huokauksia: "Apua, tähän jää koukkuun!" ja "Mä haluisin vain vääntää ja kääntää..." "Saanhan mä vielä sahata näitä lenkkejä, vaikka kello on jo kymmenen?" Ja pihtejä pitää ostaa lisää, että voimme vääntää ja kääntää yhdessä.

helmiä

Meillä innostuttiin tekemään helmikoruja.

Rannekorussa on magneettihelmiä. Sen teki 11-vuotias tyttäreni. 10-vuotias kuopus näpräsi korvakoruja ja kaulaketjuja.

Omat helmikoruni ovat paljon mielikuvituksettomampia.

Niiden piti sopia huovuttamaani hartiahuiviin.

Koristelin huivinkin helmillä. Helmityöt ovat kivoja. Niillekin pitää löytyä aikaa.