Blogini on ollut vaiti. Olen silti tehnyt asioita. Ehkä enemmän kuin pitäisi. Bändiprojekti etenee, mutta siitä ei vielä sen enempää. Kiehutin helmikuussa kaasuliekillä hopealevyä, kunnes sen pinta kupli. Muotoilin muun muassa korvakorut. Työkaveri sai yli 120 cm pitkän lasihelmi-hopea-kaulaketjun syntymäpäivälahjaksi.
Olimme talviloman (hiihtoloman siis, hiihdimmekin koko perhe) mökillä. Siellä on miehen isoisän rakentamat kangaspuut, joissa syntyi pari syyslomalla kutomalleni työhuoneen matolle. Hämmästys oli suuri, kun puista otettu matto oli täsmälleen saman pituinen kuin parinsa. En ollut mitannut raitoja mitenkään tarkasti, vaan tehnyt niistä 20-22 cm pitkiä.
Sillä viikolla oli ensimmäistä kertaa kuukausiin suojasää. Katolta putosi lumi oven eteen. Rakensimme lumilinnan, jossa otimme sukuvieraat vastaan.
Milloin lapsista tulee näin isoja?
* * * * *
Maaliskuussa ehdin taas tehdä hopeakoruja: ranneketjuja, joissa nimilaatat (häivytin nimet laatoista), riipuksia sekä solmioneuloja ja korvakorut. Viimeksi mainituissa on ketjulenkkejä, jotka on ensin taottu lankana kulmikkaaksi ja vasta sen jälkeen kierretty lenkeiksi. Niissä on kiva, hieman rosoinen pinta.
Kokeilin muotoilla ohuesta (0,4 mm) hopealevystä kukan. Kiehutin ensin ympyränmuotoisen keskustan. Sen ympärille piirsin kukan, jonka leikkasin peltisaksilla. Hioin reunat ja pakotin kukan muotoon. Pakottaminen oli hankalaa, koska minulla ei ole oikeanlaisia työkaluja. Kiehutin pintaa vielä lisää. Ennen happoliemessä keittämistä kukka näytti aika ankealta.
Hapotettu hopea on valkoista. Kiillottaminen tapahtuu kiillotusrummussa, jossa on kiillottavaa ainetta sekä teräskuulia. Rummussa käynnin jälkeen kukka näytti jo ihan hauskalta.
Yritän saada koruvarastoja kartutettua kevään aikana. Kesällä pitäisi taas päästä myyntihommiin, se on kivaa. Katsotaan, mihin aika riittää...
