Tiput ja puput

Ei, en ole erehtynyt. Tiedän, ettei ole pääsiäinen (eikä joulu). Satuin vain viimein ehtimään lasittaa ennen joulua muovaamani saviesineet. Munakupit ja lämpöhatut odottavat ensi pääsiäistä, kynttiläjutut lähinnä syksyä ja joulua. Sherrykippoja, oliiviveneitä ja pikkulautasia voinee käyttää ympäri vuoden.

Hyvää alkukesää!

Kevät tulee ulkoa sisään

 Menin kameran kanssa ulos. Tête-narsissit loistivat kilpaa auringon kanssa.

Pari sinivuokkoa keskittyi juoruamiseen.

Kolmas vuokko irvisti pelottavasti.

Neljäs, kuvauksellinen, tukeutui kuivaan tammenlehteen. 

Valo tuli sisään ja sai tulppaanin näyttämään silkiltä.

Savipupuset lämmittelivät auringon valossa. Keväältä tuntuu.

Hopparitonttu ja muita käsitöitä

Innostuin pitkästä aikaa muovaamaan saviesineitä. Hopparitonttu ja oliiviveneet ovat vielä kosteita. Osa esineistä odottaa raakapolttoa, osa on jo saanut pintaansa lasitteenkin. Hopeatöitäkin ehdin ihan vähän tehdä. On ollut aika kiireinen syksy.

Tonttulakin näköiset jutut ovat kynttilänsammuttimia. Niillä on nimikin: Dude, pälyilevä kynttilänsammutin. Lempeää loppusyksyä!

Tulento

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen päättötyöni on nimeltään Tulento. Se on kamina, joka kuvaa sisälläni palavaa luovuuden tulta, joka korventaa, jos sitä ei saa päästettyä ulos.

Nuo törröttimet, jotka nousevat savupiipusta tai mikä se lieneekään, kuvaavat tuotoksiani kolmen vuoden opintojen ajalta. Siellä on myös turhautumista kuvaava savupilvi, tyllipössähdys. Olen värjännyt kankaita, ommellut iltapuvun vanhoista verhoista ja mustan viitan pöytäliinasta. Olen piirtänyt kuvia valotuskaavioihin, muovannut savesta ja huovuttanut. Olen tehnyt paperia mm. oman pihan kaisloista, vääntänyt rautalangasta ja kieputtanut hopeaa. Olen kirjonut, solminut, neulonut, virkannut, purkanut ja alkanut alusta.

Tiedän itsestäni nyt paljon enemmän kuin opintojen alussa. Tärkeintä on, että tiedän, mikä pitää minut järjissäni. Käsillä tekeminen ja oman luovuuden päästäminen vapaaksi.

Mutta se portfolio on vielä tekemättä.

Valoa! ja keramiikkaa

Pakkaspäivän valo tulvi yltäkylläisesti sisään saakka. Auringon huikea halo tallentui yhteen kuvaan monesta yrityksestä.

Savienkeli tuo omaa valoaan alakerran askartelupöytään. Löysin eilen puoli ämpärillistä korkeapolttoista savea, valkoista ja ruskeaa. Muovasimme tytärten (10 ja 11) kanssa lähes kaiken saven. Tytöt tekivät erilaisia hahmoja. Jännitämme, alkavatko kukkopillit soida polton jälkeen.

Haluan joskus järjestää keskiaikaiset pidot. Tein viinilaseja ja lautasia ja viinikarahvin. Lasitetta pitää vielä hankkia. Poltto onnistuu työpaikalla, siellä on savenpolttouuni.