Pihassa on leikkimökki. Tänä kesänä se sai oman pelakuun. Pelakuita ei tarvitse nyppiä.
Ripustin työhuoneeni seinälle pari vanhaa lyijykynäpiirrosta. Ne ovat varmaan olleet täällä aikaisemminkin. Piilotin rumat varastohyllyt patenttirakennelmalla, johon kiinnitin kattolistankin. Silmänlumetta, sanon. Kelpaa minulle, muille tuskin kelpaisi.
Kuvailin illalla yhdeksän maissa. Jalosyreenissä yksi kukinto oli jo osittain auki. Omenapuu, luumupuu, kielot ja yllätystulppaanit (hävitin kukkapenkin tuosta paikasta viime kesänä) kukkivat. Lapset ovat rauhallisina kotona, eivät nuku. Mies on suunnittelemassa poikien Lapinretkeä jonkun muun mökillä. Huomenna menen laulamaan jonkun häihin. En tiedä, kenen. Pukeudun silti hääjuhliin sopivasti. Merkillistä tämä "päivystävän sopraano- tai alttolaulajan, as you wish" elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti