Juhlamekko

Ompelin kummitytälle juhlamekon ohuenohuesta silkistä. Sitä oli vaikea saada sopimaan totuttuun muottiin: melkein joka sauma yritti vetää ainakin ensimmäisellä ompelukerralla. En yleensä neulaa enkä varsinkaan harsi. En käytä kaavoja, vaan mittanauhaa ja saksia. Sikäli on ihme, että ylipäätään saan mitään aikaan. Koulutusta tähän puuhaan ei todellakaan ole.

Osaan työn jäljestä olen tyytyväinen. Osaan en. Tämä vetoketju kuuluu sarjaan "olis voinut mennä paremmin". Olen kuitenkin hukannut vuosien saatossa koneeni vetoketjupaininjalan, ja niitä ei kuulemma saa edes tilaamalla. Niinpä ompelen vetoketjut tavallisella paininjalalla. Kieli keskemmällä suuta kuin voisi kuvitella saavan.

Lopputulos on silti mielestäni oikein hieno. Kyllä tässä puvussa kelpaa juhlia ystävän häitä.

Kolme päivää paratiisissa

Lähdin miehen kanssa kahdestaan Seitsemisen kansallispuistoon. Kolme yötä teltassa, kolme pitempää (10-14 km) ja yksi lyhyt (4 km) vaelluspätkä. Oli poutaista paitsi viimeisenä iltana ja yönä. Matkalla oli metsää: suota, kuusikkoa, männikköä, sekametsää. Mustikoita, karpaloita, lakkoja, sieniä. Joutsenia, teeriä, karhunsyömiä muurahaiskekoja. Hyvin vähän ihmisiä. Nekin, joita näimme, olivat sattumalta pääosin tuttuja. Ensimmäisen yön vietimme Latoveden laavulla.

Palaneen puun pinta on mielenkiintoisen näköistä.

Toisena yönä nautimme Liesjärven maisemista. Matkalta löytyneet kantarellit kuullotettiin liotetun kuivasipulin, basilikan ja ruokaöljyn kanssa maukkaaksi alkupalaksi.

Pääruokana oli herkullista jauhelihakeittoa - sekin kokonaan kuivatuista aineksista.

Kolmantena vaelluspäivänä ylitimme puolen kilometrin mittaiset lähes viivasuorat pitkospuut. Sammaleinen suo on mielipaikkani, sen tuoksu huumaa pääni. Suo-ojan rahkasammalessa kasvoi kallankukkia silmänkantamattomiin.

Viimeisenä yönä Iso-Kivijärven nuotiopaikalla tuuli ja satoi kovaa koko illan melkein koko yön. Teltan alle ei mennyt vettä. Mies kalasti ja nuotiolla paistui ahvenia. Söimme ne niin liukkaasti, että kuvat jäivät ottamatta. Metsä on ihana paikka!

Sovitusnukke

Ompelen juhlamekkoa serkulleni. Kangas on ohuenohutta silkkiä, ja sen työstäminen on haasteellista. Koska en voi vaatia, että mekon tilaaja olisi luonani tuntitolkulla sovituksia varten, tarvitsin sovitusnuken. Otin aikaisemmin mittojeni mukaan tekemäni katiskaverkkokorsetin ja kiinnitin sen sinkityn kauppalangan avulla tuuletustelineen runkoon. Sahasin vain ensin telineen poikkipuun sopivaksi. Rautasaha on hyvä olla olemassa.

Muotoilin verkosta hartiat ja puin vanhan solmuvärjätyn t-paidan kehikon päälle, koska en tähän hätään ehtinyt päällystää sitä liisteröidyllä paperilla. Katiskaverkon sinkki värjää salakavalasti kankaat, jotka koskevat siihen.

Tuloksena on robottijalkainen, erittäin ryhdikäs sovitusnukke. Olen hyödyntänyt sitä koko päivän. Mihin, sen voin paljastaa vasta, kun olen kysynyt luvan mekon tilaajalta.

Kurkistus

Piirsin yli vuosi sitten muutaman lyijykynäpiirroksen. Kun sain erään remontin riittävän valmiiksi, kehystin piirrokset ja ripustin seinälle.

Sen huoneen ikkunoista näkee tielle ja naapurin tontille. Ikkunanpuitteissa on tuore maali, verhot on ommeltu äidin tädin vanhoista kukkaverhoista. Kangas ei ole puuvillaa, niin sähköistä se on.

Huoneessa on myös kaksi mäntykaappia, joiden alaosassa on puuovet ja yläosassa lasiovet. Välissä on pöytätaso, jolla on pitsiliinoja.

Lasiovien takana on kankaita.

Huoneessa on myös vanha käsityöluokan pöytä, jonka päällä on nyt kirpputorivaatteita. Pöydässä on kaksi laatikkoa, joissa molemmissa on yllätys.

Uusissa pöydissä ei ole enää kätevää, esiin käännettävää neulatyynyä, josta oli aikanaan ilmeisen kivaa nyhtää kankaaseen suurennetun reiän kautta kaikki pumpulitäyte pois. Toppasin ja päällystin tyynyt uudestaan. Nyt niitä voi käyttää. Päällystin myös silityslaudan. Siihen sain idean blogista, jota luin muutama päivä sitten. Jos löydän sinne uudestaan, kerron, mikä se oli.

Tällä vanhalla koneella ompelen. Kone on järeä, mutta ohuen silkin ja sifonginkin ompelu onnistuu. Kannoin koneen kaupungin keskustan halki viimeisilläni raskaana. Odotin silloin esikoistani, joka on nyt 14. Matkalla piti pysähtyä lepäämään. Laskin koneen puiston penkille, itse seisoin hetken. Matkaa oli vain vähän reilu kilometri, mutta maha painoi aika lailla.

Nämä reiät kuuluvat ompelupöytääni. Se on kotimme käytöstä poistettu ovi. Otin saranat talteen. Saatan laittaa ne tämän uuden huoneen eristävään sisäseinään, jonka vielä aion rakentaa. Huone on ihan oma työhuoneeni, jonka olen itse rakentanut autotallistamme. Olen siitä kovin onnellinen.

Kuudesti neljä

Sain 6x4 -haasteen Killisilmältä toukokuussa. Olen ollut sen verran vähän koneella, että vastaaminen on jäänyt. Nyt viimein tartun tehtävään. Tämä on mielenkiintoista.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

- rautakaupan laskuttaja

- saman rautakaupan puutarhamyyjä

- koulun keittiöapulainen

- au pair

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Tämä on vaikea. Avaan television vain noin kerran kuussa. Nuorempana katselin näitä:

- Dempsey and Makepeace (Taistelupari)

- Uutisvuoto

- MacGyver (joo joo, silloin 80-luvulla)

- puoli yhdeksän uutiset

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

- Riika

- Vätsäri (teltassa ei-missään, ei polkuja, ei nuotiopaikkoja, vain erämaa)

- Rodos (YO-keväänä. Ainut etelänmatkani.)

- Valamo

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

- blogit

- facebook

- sähköposti

- myspace

Neljä lempiruokaani:

- mehevä naudan sisäfileepihvi

- tomaatti-mozzarellasalaatti

- grillattu liha balsamicokastikkeen kera

- leipä

Neljä paikkaa, joissa olisin mieluimmin nyt:

- sammaleinen tuoksuva suo

- kesämökin terassi

- pieni esiintymislava

- siisti koti :-)

En tällä kertaa haasta erityisesti ketään, koska olen nähnyt näitä vastauksia kovin monen blogissa. Jos haluat, lukijani, voit ottaa haasteen vastaan haastamatta.

Killisilmälle kiitokset :-)