lintu

Viime lauantaina oli kahdet hautajaiset. Kumpiinkaan en lopulta mennyt. Poismenneet olivat minulle läheisten ihmisten omaisia, mutta minulle kaukaisempia. Toista en ollut edes tavannut.

Samana aamuna pihamännystämme putosi siipirikko lintu. Viimeisillä voimillaan se raahautui talomme seinän viereen. Päivällä se oli kuollut. En ole haudannut lintua, koska maa on umpijäässä. En oikein tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Tuntuisi kamalalta vain tunkea se pussiin ja heittää roskiin. En halua tehdä niin.

Elämä on joskus hyvin haikeaa ja omituista.

rautalankaa

Olin viikonlopun mittaisella rautalankakurssilla. Käsiä pakottaa, sormet ovat yhä mustat. Tiesin ennalta, että rautalanka on taipuisa ja kiva materiaali, mutta että näin kiva...

Lankakorista tuli lankakori.

Koukut pitää vielä juottaa.

Tuikkulyhdyt askartelin eilen illalla kotona, vaikka olisi pitänyt kaapittaa pyykit.

Suuri ja pieni pokaaliharjoitelma.

Sukkapuikon ympärille kieputetusta kaaoksesta kieputettu sydän.

Ja nyt pyykin kimppuun...

Valoa! ja keramiikkaa

Pakkaspäivän valo tulvi yltäkylläisesti sisään saakka. Auringon huikea halo tallentui yhteen kuvaan monesta yrityksestä.

Savienkeli tuo omaa valoaan alakerran askartelupöytään. Löysin eilen puoli ämpärillistä korkeapolttoista savea, valkoista ja ruskeaa. Muovasimme tytärten (10 ja 11) kanssa lähes kaiken saven. Tytöt tekivät erilaisia hahmoja. Jännitämme, alkavatko kukkopillit soida polton jälkeen.

Haluan joskus järjestää keskiaikaiset pidot. Tein viinilaseja ja lautasia ja viinikarahvin. Lasitetta pitää vielä hankkia. Poltto onnistuu työpaikalla, siellä on savenpolttouuni.