jätepaperin uusi elämä

Remontista jäi laminaattilaatikoita. Päältä punavalkoista, muuten ruskeaa aaltopahvia. Revin yhden laatikon palasiksi ja keitin punaisen elintarvikevärin kanssa sekä soseutin. Vaaleanpunertavat arkit syntyivät siitä sössöstä. Ruusupaperin pohja on kopiopaperista, ruusu lautasliinasta. Harmaassa paperissa on Aamulehteä ja pikkuisen kopiopaperia. Kukallinen paperi on sitä vaaleanpunaista, päällä lautasliina.

Kokeilin muutakin. Hienonsin huovutusvillaa saksilla parin millin palasiksi kopiopaperimassan sekaan. Hassua, luulin, etten jaksa innostua paperin tekemisestä. Olin väärässä.

Askartelin arkeista yhden kortin. Niitä voisi tehdä enemmänkin. Tummanruskeaa kartonkia ja paperinarua en tehnyt itse.

Ja siitä pakettinarusta tulee tämän näköistä kiinteää silmukkaa.

kaappien uumenista

Innostuin huovuttamisesta noin vuosi sitten. Huovutin pesukoneessa toistakymmentä huivia. Käytin vapaalankatekniikkaa, mutta peitin jokaisen huivin ohuenohuella villalevyllä. Muutama huivi tuli myytyä, muutaman annoin lahjaksi.

Tämä vihreä on suosikkini, se piristää mustaa asua.

Kokeilin myös huopapallojen tekemistä. Niistä syntyi koruja.

Tein minitekstiiliteoksen "Metsolan Konserttitalo" erääseen yhteisnäyttelyyn. Ovesta kurkistaa pieni kettu. Työn idean taustalla on Paul Kleen teos "Ancient Sound".

Ommellut olen aina. Tässä on Bellman-trubaduurin asu: dubion-silkkiä, verhokangasta, ohutta puuvillaa.

Tässä taas on anopin puuvillasatiini-ikkunaverhot. Värjäsin omituisen väriset verhot punaisiksi ja tein niistä iltapuvun.

Tässä kuvassa on lapsille tehty koirapuku. taustalla näkyy mm. huovutettu säveltasku ääniraudoille sekä katiskaverkosta ja liisteripaperista tehty valkea poro. Kuvat eivät ole kovin hienoja, niitä on aikanaan räpsitty vain, jotta töistä jäisi jokin dokumentti.

Tässä on keramiikkakurssilla tekemäni lasitevärimalli, josta tein korun, kun halusin jotakin voimakasta goottihenkiseen juhla-asuun.

helmiä

Meillä innostuttiin tekemään helmikoruja.

Rannekorussa on magneettihelmiä. Sen teki 11-vuotias tyttäreni. 10-vuotias kuopus näpräsi korvakoruja ja kaulaketjuja.

Omat helmikoruni ovat paljon mielikuvituksettomampia.

Niiden piti sopia huovuttamaani hartiahuiviin.

Koristelin huivinkin helmillä. Helmityöt ovat kivoja. Niillekin pitää löytyä aikaa.

vihreää ja punaista

 Syksyllä vihreä saa seurakseen punaista.

Kävelin 13-vuotiaan poikani kanssa kioskille ja takaisin. Matkalla on tämmöinenkin näkymä.

Syksy on kaunista aikaa. Minulle se on uuden alku. Pidän lehtien tuoksusta ja sienistä.

* * * * * * *

päässäni soi

Ajoittain päässäni soi. Silloin on pakko päästä pianon ääreen tai ainakin löytää jostakin nuottipaperia. Pitkästä aikaa tänään ilmestyi intro. Laulusta taitaa tulla oopperametallia.

"Led me into the fire

 Showed me heart of your mind

 Lit my sleeping desire

 Gave me your soul to find

 How them flames of love are burning

 My eyes closed your thoughts I can feel

  I can hear what you're feeling

 See what you say

  With your love you did me heal"

En ole ihan tyytyväinen toiseen värssyyn. Se ei ole tarpeeksi eteerinen. Rakkaus on kuitenkin niin käytetty aihe, että tuoreuden pitää löytyä kielikuvista.

remontti etenee

Meillä tehtiin toukokuussa viemäriremontti.

Lattiat piikattiin auki kahdesta huoneesta.

Umpeen valettu lattia sai kuivua koko kesän.

Elokuussa maalasin katon, seinät ja lattian.

Mieskin maalasi vähän seiniä.

Sivelin seinille paksun kerroksen Kolibripinnoitetta.

Viime sunnuntaina ihanan isotädin syntymäpäiväjuhlan jälkeen

aloimme laitella laminaattia. 

Maanantaina saimme lattian valmiiksi.

Lattia viimeisteltiin jalkalistoin. 

Sitä minä en osaa tehdä tarpeeksi hyvin.

Odotus ja vaivannäkö kannatti. 

Uusi huoneemme on tämän näköinen.

Ompelin verhot miehen mummun vanhasta pöytäliinasta.

Saan tänä iltana isotädin verhoja ja muita kankaita.

Ehkäpä niistä syntyy päiväpeitto. Valkoiset matotkin pitää saada.

Haluaisin kutoa ne itse. Appivanhempien kesäpaikassa on 

kangaspuut. Mutta mistä aika?

Kodinhoitotilaan jäi vielä aika paljon tekemistä...

käsin tehdyt

Sadekesä.

Olohuoneen pöydän ääressä 

syntyi muun muassa pöytäliinoja.

Maalasin kiehkuroita ja lehtiä puuvillakankaalle painovärein.

Annoin tämän liinan anopille kesämökin ruokapöytäliinaksi.

Ompelin ja maalasin päällisen koripenkin pehmusteeseen

samaan tyyliin. Vanha oli kelvannut hiirille.

Toisen liinan tein äidilleni nimipäivälahjaksi.

Pellavakankaan värjäsin ensin reaktiiviväreillä, 

sitten painoin mustikanlehtiä sabluunan avulla.

Lisäsin lehtiin ruodit vesivärisiveltimellä.

Sabluunan kuva-aihe löytyi oman pihan 

neliömetrin kokoisesta "metsästä".

Kolmannen liinan unohdin kuvata.

Näen sen seuraavan kerran ensi kesänä.