Romantiikkaa ja aurinkoa

Kirjoitin 2003-2004 höttöromaanin, jonka kaivoin viime syksynä esiin ja kirjoitin osin uudestaan. Se on nyt kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http://rakkausromaani.blogspot.com/. Tarina on jonkinlainen keveä kasvukertomus, mutta matkan varrella tapahtuu myös oikeaan elämään viittaavia ei niin keveitä asioita. Soveltuu pahaan romantiikannälkään.

Kuorin viikko sitten terassin (no, pation, tämä ei ole katettu) osin lumesta. Tänään kaivettiin vähän lisää puuta esiin. Kuva on viikon takaa. Aurinko on ihmeellinen, se saa kevään tuntumaan.

Aurinko!

Tänään ulkona tuoksui kevät. Etelänpuolen pikkuterassin lämpömittari harhautui näyttämään kesäisiä lukemia. Aurinko sulatti lunta ja teki naapurin vanhasta kuusesta maaliskuisen joulukuusen. Kaunis tyttären 15-vuotispäivä.

Kylkiluu

Olen yskinyt kohta kuusi viikkoa. Tytär joulupäivästä asti. Paranemaan päin, mutta silti. Meillä on kuulemma hinkuyskä, rokotusten lieventämä. Kylkilihakset kramppasivat noin viikko yskän alkamisesta. Varomattomuutta, ajattelin. Olin varmaan yskinyt väärässä asennossa. Viikko sitten yhteen kylkiluuhun ilmestyi paukura. Siihen kipeimpään kohtaan. Luussa oli hiusmurtuma, joka alkoi parantua, mistä turvotus johtui. Jep jep. Kaikenlaista. Onneksi nyt, kun on loma, kyljen kanssa voi jo tehdä juttuja. Jopa kääntyä yöllä sängyssä ilman kipua. Pääsen varmaan hiihtämäänkin, mikä on hyvä. Valoisaa talvea!

Annie

Kohta 15-vuotias tyttäreni sai tanssija-voimistelija-laulajan roolin Annie-musikaalista. Äiti on ylpeä - tämä taitaa olla tytön ensimmäinen työpaikka. Viime kesänä nuorempi tyttö oli markkinakohtauksessa mukana täällä.

Voimistelupukuja

Kesällä 2010 tyttäreni suunnitteli esiintymispuvun itselleen ja sisarelleen voimisteluesitystä varten. Haimme kankaat paikallisesta liikuntavälinekaupasta.

Puvuista tuli sen verran sopivat, että keväällä 2011 tarjouduin ompelemaan tyttäreni joukkueen kisapuvut, yhteensä seitsemän pukua. Puvuissa oli haastetta; etumuksen perhosessa oli aika monta osaa.

Joukkue ja valmentaja olivat tyytyväisiä pukuihin, joten ompelin viime syyskaudenkin kisapuvut. Valmentaja maalasi pukujen pohjavärin ja kuviot. Nämäkin saivat kiitosta, joten taas on yhdet puvut työn alla. Niistä saadaan kuvia vasta ensimmäisen kisan jälkeen.

jälkikasvun jälkiä

Lapset kasvavat ja tekevät entistä enemmän asioita. Esikoiseni on kunnostautunut musiikin saralla ja esiintynyt DJ:nä kahdessa AnimeCon -tapahtumassa (siis semmoisissa, joissa suurin osa pukeutuu joksikin animehahmoksi). Poika teki myös musiikkivideon, jonka haluan jakaa kaikille blogivierailleni: kas tässä. Poika laati myös remixin vauhdilla pinnalle nousseesta Robinin Frontside Olliesta. Keskimmäinen aikoo hakea Annie-musikaalin sivurooleihin, nuorin on mukana Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri -elokuvan joukkokohtauksessa (itse asiassa minäkin olen siellä). Hassua tämä maailmanmeno. Enpä olisi uskonut vaikka 10 vuotta sitten, jolloin jälkikasvuni näytti tältä:

Jälkikasvusta jää jälkiä tähän maailmaan, mutta eniten äidin sydämeen. Taidan olla onnekas.

runoblogi

Tämä blogi on ollut aika hiljainen. En osaa kirjoittaa siitä, mitä on tapahtunut, enkä kuitenkaan halua muuntaa blogin alkuperäistä ajatusta. Jätän tämän olemaan vielä ainakin joksikin aikaa, mutta perustin silti jälleen uuden blogin. Sinne laitan kirjoittamiani runoja ja laulujen sanoja.

Uusi blogini on täällä. Tervetuloa!