Aloitin hopeakurssin. Kuusi kertaa on jo takana. Olen jälleen kerran innostunut jostakin uudesta, jolle on etsittävä aikaa kalenterista.
Kaulaketjujen lisäksi väännän mielelläni korvakoruja.
Eräänä päivänä menin helmikauppaan ja näin lysteripintaisia lasihelmiä. Alle viikon sisään menin samaan kauppaan uudestaan. Piti saada lisää.
Tyttäret, 10 ja 11, halusivat kokeilla samaa. Ostin harjoitushopeaa eli kuparisydämistä hopeoitua lankaa. Toissa iltana kuului huokauksia: "Apua, tähän jää koukkuun!" ja "Mä haluisin vain vääntää ja kääntää..." "Saanhan mä vielä sahata näitä lenkkejä, vaikka kello on jo kymmenen?" Ja pihtejä pitää ostaa lisää, että voimme vääntää ja kääntää yhdessä.
