Tyttäreni pyrkivät toukokuussa joukkuevoimistelun kilparyhmiin ja pääsivät. He taipuvat sen sortin mutkille, etten voi ymmärtää, miten se on mahdollista. Luulin olleeni pienenä notkea... Tytöt ovat jo vuosia tehneet kotona erilaisia esityksiä. Viime aikoina nämä ohjelmat ovat olleet jo oikein hienoja ja loppuun asti harkittuja. Poika on säveltänyt musiikin ja tytöt tehneet siihen sopivan koreografian. On voimistelupalloja, narua, nauhaa ja vannetta. Olohuoneen katto on ajoittain liian matala. Tänä aamuna tytöt kaivoivat esiin heille tekemäni jumppapuvut. Annoin käyttöön kukkakankaan, josta he leikkasivat kuvioita ja liimasivat kimalleliimalla pukuun.
Kukkien päälle tulee paljetteja.
Koska kangas on venyvää, puvun sisään pantiin kirja sitä venyttämään.
Odotan innolla lopputulosta. Minusta on hienoa, että tytöt osaavat suunnitella ja toteuttaa tämmöisiä itse.
4 kommenttia:
Hienoja. Askarteleva lapsi on äidin ilo :)
Katja
Ovatpa tytöt taitavia, taipuisia ja luovia :))
Musta on ihanaa katsoa lapsien aikaansaannoksia! Sitä varmuutta ja ehdottomuutta! Ihan mieletöntä!
Itse usein tökin työt tukkoon ja olen aivan kade sille mm. omien poikieni taidolle, että tietävät täsmälleen sen hetken, milloin joku juttu on valmis!:)
Kiitokset kivoista kommenteista. Kottis, ylitekeminen on niin normaalia... Olen yrittänyt opetella karsimaan, mutta se on vaikeaa. Ehkä sitten vanhana ;-)
Lähetä kommentti