perjantai 18. joulukuuta 2009

Pieni Joulupuoti

...on auki vielä lauantaina klo 10-16 ja sunnuntaina klo 10-13. Sunnuntaina lähden sukulounaalle klo 12, mutta puodissa istuu ystävä yhteen saakka. Vielä on jäljellä tyttären huovuttamia sorminukkeja
ystävien tekemiä sisustuskoreja
Paperisydämen ihania kortteja
Mimmarnan keppihevosia ja -poroja
ja paljon muuta. Puotia on ollut kiva pitää. Tulisikohan tästä perinne?

lauantai 28. marraskuuta 2009

Rautalankaa

Joulupuotiin on tulossa huopaa, hopeaa ja rautalankaa. Olen kieputtanut rautalankaa kudinpuikon ympärille ja muokannut kiharasta kuusia, tähtiä ja sydämiä. Muutama talteen ottamani lasipurkki on saanut rautalankakoristeita, jokunen myös lasihelmiä tai makeanvedenhelmiä. Pikkukuuset ovat kaikki alle 8cm korkeita, kuusenkoristesydämet alle 5 ja tähdet noin 10cm - kärjestä kärkeen. Perjantaina en jaksanut vääntää, mutta lauantaiaamuna jatkan taas. Silloin on vuorossa hopea.




sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Pieni joulupuoti


Meidän autotallissamme, nykyisessä työhuoneessani on joulukuussa puoti. Olen haaveillut siitä jo kauan. Teen sinne myytävää: huovutettuja tossuja ja huiveja, hopeakoruja, joitakin ompelutöitä. Saan sinne myytävää ystäviltä. Kirjaan tänne lisää sitä mukaa kuin saan luvan. Kuviakin laitan, kunhan tulee valmista. Tämä on jännittävää :-)
Tervetuloa kurkistamaan, jos satut kulkemaan Tampereella päin. Jos soitat etukäteen, voin avata puodin myös muina aikoina.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Goottimekko

Ompelin serkulleni goottimekkoa kauan. Sitä suunniteltiin jo vuodenvaihteessa. Nyt se on valmis. Siinä on aluspuku, josta on jo kuvia aiemmissa postauksissa. Tyllialushame kuuluu kokonaisuuteen. Nyt sain tehdyksi loimusamettitakin, jossa on satiininauhat edessä ja takana, rannetta kohti levenevät hihansuut ja pieni laahus.






Kunhan saan tehtyä muutaman hopeakorun, olen pitkästä aikaa vailla rästitöitä. Uskomaton olo. Voinko kohta taas tehdä hyvällä omallatunnolla mitä haluan? Aikakin saattaa riittää...vaikka mihin. Siitä myöhemmin.

torstai 22. lokakuuta 2009

In Her Heart

Työkaverini täytti eilen 60 vuotta. Hän jää eläkkeelle kuun vaihteessa. Tein hänelle hopeisen sydänriipuksen ja sille kaverin. Tästä alkaa sarja "The Hearts Collection", jonka jokainen sydän on erilainen.


torstai 24. syyskuuta 2009

Viime viikonloppuna

...ompelin violettia satiinia. Ystäväni on odottanut tätä luomusta pitkään. Vielä kärsivällisyys on riittänyt. Minua pelottaa leikata kangasta, jota on juuri sopiva määrä ja jota ei saa enää mistään. En yleensä leikkaa väärin, mutta silti hirvittää. Tein jopa yläosan kaavat lakanakankaasta, jotta saisin istuvan puvun.


Tekeillä on goottiasu, johon kuuluu alusmekko, musta tyllialushame ja pitkä laahuksellinen nyöritetty jakku mustasta joustosametista.


Omenatkin kypsyvät. Niitä voisi varmaan keittää hilloksi. Ainakin jos arkeen saisi raivattua tilaa.


Villiviinimme kiipesi tänä kesänä pihamäntyyn. Mänty hehkuu tummanpunaisena. Kerrankin se saa koreilla!


Tämän hirsipöydän puut mies kaatoi muutama kesä sitten. Jos vaikka ehtisi pöydän ääreen istumaan vielä ennen lumia...


sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Mustaa ja valkeaa

Työkiireiden keskellä on ihanaa saada valmiiksi edes jotain pientä. Valkoinen oli pikainen tilaustyö. Musta kuuluu kokonaisuuteen, jota olen ommellut vähän kerrallaan jo kuukausien ajan. Kohta sekin täytyy saada valmiiksi. Sitten voin taas tehdä koruja.


torstai 30. heinäkuuta 2009

Juhlamekko

Ompelin kummitytälle juhlamekon ohuenohuesta silkistä. Sitä oli vaikea saada sopimaan totuttuun muottiin: melkein joka sauma yritti vetää ainakin ensimmäisellä ompelukerralla. En yleensä neulaa enkä varsinkaan harsi. En käytä kaavoja, vaan mittanauhaa ja saksia. Sikäli on ihme, että ylipäätään saan mitään aikaan. Koulutusta tähän puuhaan ei todellakaan ole.



Osaan työn jäljestä olen tyytyväinen. Osaan en. Tämä vetoketju kuuluu sarjaan "olis voinut mennä paremmin". Olen kuitenkin hukannut vuosien saatossa koneeni vetoketjupaininjalan, ja niitä ei kuulemma saa edes tilaamalla. Niinpä ompelen vetoketjut tavallisella paininjalalla. Kieli keskemmällä suuta kuin voisi kuvitella saavan.



Lopputulos on silti mielestäni oikein hieno. Kyllä tässä puvussa kelpaa juhlia ystävän häitä.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Kolme päivää paratiisissa

Lähdin miehen kanssa kahdestaan Seitsemisen kansallispuistoon. Kolme yötä teltassa, kolme pitempää (10-14 km) ja yksi lyhyt (4 km) vaelluspätkä. Oli poutaista paitsi viimeisenä iltana ja yönä. Matkalla oli metsää: suota, kuusikkoa, männikköä, sekametsää. Mustikoita, karpaloita, lakkoja, sieniä. Joutsenia, teeriä, karhunsyömiä muurahaiskekoja. Hyvin vähän ihmisiä. Nekin, joita näimme, olivat sattumalta pääosin tuttuja. Ensimmäisen yön vietimme Latoveden laavulla.





Palaneen puun pinta on mielenkiintoisen näköistä.


Toisena yönä nautimme Liesjärven maisemista. Matkalta löytyneet kantarellit kuullotettiin liotetun kuivasipulin, basilikan ja ruokaöljyn kanssa maukkaaksi alkupalaksi.





Pääruokana oli herkullista jauhelihakeittoa - sekin kokonaan kuivatuista aineksista.


Kolmantena vaelluspäivänä ylitimme puolen kilometrin mittaiset lähes viivasuorat pitkospuut. Sammaleinen suo on mielipaikkani, sen tuoksu huumaa pääni. Suo-ojan rahkasammalessa kasvoi kallankukkia silmänkantamattomiin.






Viimeisenä yönä Iso-Kivijärven nuotiopaikalla tuuli ja satoi kovaa koko illan melkein koko yön. Teltan alle ei mennyt vettä. Mies kalasti ja nuotiolla paistui ahvenia. Söimme ne niin liukkaasti, että kuvat jäivät ottamatta. Metsä on ihana paikka!

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Sovitusnukke

Ompelen juhlamekkoa serkulleni. Kangas on ohuenohutta silkkiä, ja sen työstäminen on haasteellista. Koska en voi vaatia, että mekon tilaaja olisi luonani tuntitolkulla sovituksia varten, tarvitsin sovitusnuken. Otin aikaisemmin mittojeni mukaan tekemäni katiskaverkkokorsetin ja kiinnitin sen sinkityn kauppalangan avulla tuuletustelineen runkoon. Sahasin vain ensin telineen poikkipuun sopivaksi. Rautasaha on hyvä olla olemassa.


Muotoilin verkosta hartiat ja puin vanhan solmuvärjätyn t-paidan kehikon päälle, koska en tähän hätään ehtinyt päällystää sitä liisteröidyllä paperilla. Katiskaverkon sinkki värjää salakavalasti kankaat, jotka koskevat siihen.


Tuloksena on robottijalkainen, erittäin ryhdikäs sovitusnukke. Olen hyödyntänyt sitä koko päivän. Mihin, sen voin paljastaa vasta, kun olen kysynyt luvan mekon tilaajalta.


maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kurkistus

Piirsin yli vuosi sitten muutaman lyijykynäpiirroksen. Kun sain erään remontin riittävän valmiiksi, kehystin piirrokset ja ripustin seinälle.


Sen huoneen ikkunoista näkee tielle ja naapurin tontille. Ikkunanpuitteissa on tuore maali, verhot on ommeltu äidin tädin vanhoista kukkaverhoista. Kangas ei ole puuvillaa, niin sähköistä se on.


Huoneessa on myös kaksi mäntykaappia, joiden alaosassa on puuovet ja yläosassa lasiovet. Välissä on pöytätaso, jolla on pitsiliinoja.


Lasiovien takana on kankaita.


Huoneessa on myös vanha käsityöluokan pöytä, jonka päällä on nyt kirpputorivaatteita. Pöydässä on kaksi laatikkoa, joissa molemmissa on yllätys.





Uusissa pöydissä ei ole enää kätevää, esiin käännettävää neulatyynyä, josta oli aikanaan ilmeisen kivaa nyhtää kankaaseen suurennetun reiän kautta kaikki pumpulitäyte pois. Toppasin ja päällystin tyynyt uudestaan. Nyt niitä voi käyttää. Päällystin myös silityslaudan. Siihen sain idean blogista, jota luin muutama päivä sitten. Jos löydän sinne uudestaan, kerron, mikä se oli.


Tällä vanhalla koneella ompelen. Kone on järeä, mutta ohuen silkin ja sifonginkin ompelu onnistuu. Kannoin koneen kaupungin keskustan halki viimeisilläni raskaana. Odotin silloin esikoistani, joka on nyt 14. Matkalla piti pysähtyä lepäämään. Laskin koneen puiston penkille, itse seisoin hetken. Matkaa oli vain vähän reilu kilometri, mutta maha painoi aika lailla.



Nämä reiät kuuluvat ompelupöytääni. Se on kotimme käytöstä poistettu ovi. Otin saranat talteen. Saatan laittaa ne tämän uuden huoneen eristävään sisäseinään, jonka vielä aion rakentaa. Huone on ihan oma työhuoneeni, jonka olen itse rakentanut autotallistamme. Olen siitä kovin onnellinen.