torstai 30. heinäkuuta 2009

Juhlamekko

Ompelin kummitytälle juhlamekon ohuenohuesta silkistä. Sitä oli vaikea saada sopimaan totuttuun muottiin: melkein joka sauma yritti vetää ainakin ensimmäisellä ompelukerralla. En yleensä neulaa enkä varsinkaan harsi. En käytä kaavoja, vaan mittanauhaa ja saksia. Sikäli on ihme, että ylipäätään saan mitään aikaan. Koulutusta tähän puuhaan ei todellakaan ole.



Osaan työn jäljestä olen tyytyväinen. Osaan en. Tämä vetoketju kuuluu sarjaan "olis voinut mennä paremmin". Olen kuitenkin hukannut vuosien saatossa koneeni vetoketjupaininjalan, ja niitä ei kuulemma saa edes tilaamalla. Niinpä ompelen vetoketjut tavallisella paininjalalla. Kieli keskemmällä suuta kuin voisi kuvitella saavan.



Lopputulos on silti mielestäni oikein hieno. Kyllä tässä puvussa kelpaa juhlia ystävän häitä.

7 kommenttia:

Marja kirjoitti...

No kyllä kelpaa! Todella hieno.

Eija kirjoitti...

Hieno juhla-asu!
Itse en saisi aikaiseki mitään ilman kaavoja. Ja tuo ohut kangas on jo niin vaikeaa ommellakkin.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa upea!

Minua sitten jaksaa hämmästyttää ihmisten uskomattoman taitavat ompelutyöt. Jos mulle sanottaisiin että otapa sakset, mittanauha ja kangasta ja tee puku, niin siitä ei hyvä seuraisi :)

Reetta kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Kangas oli todella melkoisen haasteellista ommeltavaa. Olen opetellut ompelutaitoni kantapään kautta. Ekat vaatteeni tein alle 10-vuotiaana. Ostin halpoja palakankaita kylän kangaskaupasta ja harjoittelin niillä. Ekan paidan hihanpyöriöt leikkasin väärin päin. Olen oppinut eniten tekemällä jotakin väärin. Ompeleminen on kuitenkin niin kivaa, etten ole lannistunut. Osasyynä voi olla sekin, että olen aina ommellut yksin. Kukaan ei ole päässyt neuvomaan.
Sitä en sietäisi.

Merruli kirjoitti...

Upea! Tulee kokonaisuudesta mieleen Ylpeys ja Ennakkoluulo tai mikä tahansa muu Jane Austen -juttu.

Reetta kirjoitti...

Ohhoh, ihan punastun suitsutuksista :-) Suuri osa onnistumisesta kuuluu kyllä kummitytölle, joka suunnitteli ja piirsi puvun kauniin mallin. Minä vain toteutin kankaista, jotka yhdessä valitsimme.

Tuula kirjoitti...

Hieno juhla-asu todellakin! Kyllä varmasti kelpaa juhlia :)
Minä olen ommellut elämässäni yhden ainokaisen vetoketjun ja olipas olevinaan vaikeaa :D