helka ja aarni

jälkikasvun jälkiä

2012-01-20T18:11:00.001+02:00

Lapset kasvavat ja tekevät entistä enemmän asioita. Esikoiseni on kunnostautunut musiikin saralla ja esiintynyt DJ:nä kahdessa AnimeCon -tapahtumassa (siis semmoisissa, joissa suurin osa pukeutuu joksikin animehahmoksi). Poika teki myös musiikkivideon, jonka haluan jakaa kaikille blogivierailleni: kas tässä. Poika laati myös remixin vauhdilla pinnalle nousseesta Robinin Frontside Olliesta. Keskimmäinen aikoo hakea Annie-musikaalin sivurooleihin, nuorin on mukana Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri -elokuvan joukkokohtauksessa (itse asiassa minäkin olen siellä). Hassua tämä maailmanmeno. Enpä olisi uskonut vaikka 10 vuotta sitten, jolloin jälkikasvuni näytti tältä:

Jälkikasvusta jää jälkiä tähän maailmaan, mutta eniten äidin sydämeen. Taidan olla onnekas.

runoblogi

2012-01-07T23:16:00.001+02:00

Tämä blogi on ollut aika hiljainen. En osaa kirjoittaa siitä, mitä on tapahtunut, enkä kuitenkaan halua muuntaa blogin alkuperäistä ajatusta. Jätän tämän olemaan vielä ainakin joksikin aikaa, mutta perustin silti jälleen uuden blogin. Sinne laitan kirjoittamiani runoja ja laulujen sanoja.

Uusi blogini on täällä. Tervetuloa!

* * *

2011-12-23T12:21:00.002+02:00

Tervetuloa!

2011-11-20T12:13:00.001+02:00

Pitkään ajattelin, että tänä vuonna ei ole joulupuotia. On ollut kaikenlaista, joka on vienyt energiaa. En ole tehnyt käsitöitä puoleen vuoteen lukuun ottamatta tyttären joukkuevoimistelupukuja. Niistä on kuva täällä. Ne ovat ne punaruskeat.

Jokin aika sitten ajattelin, että jos kuitenkin. Mietin, kieputtelin ajatusta ja päätin, että haluan. Teen sen, mitä ehdin. Muutaman rautalankakoristeen, jotain söpöä huopaista. Ehkä jopa muutaman hopeakorun. Ystäviltä saan vähän lisää myytävää.

Poikkea kurkkaamassa, jos ajelet Tampereen suunnalla. Ei haittaa, vaikket aikoisi ostaa mitään. Tykkään siitä, että poiketaan. Tunnelma on minulle pääasia. Ja ihmiset. Ja hyvä olo.

vaaleanpunaista höttöä

2011-10-02T22:38:00.000+03:00

Kaivoin esiin vanhan romaanikäsikirjoituksen. Ajattelin julkaista sen blogissa luku kerrallaan. Kurkkaa, saa kommentoida. http://rakkausromaani.blogspot.com/

Iloista pääsiäistä!

2011-04-23T11:59:00.002+03:00

Lainasin lasten värejä ja maalasin muutaman pääsiäismunan. Pitkästä aikaa. Hyvää kevättä kaikille!

Lisää musiikkia

2011-02-01T17:31:00.002+02:00

Kokosin luonto- ja bändikuvista koosteen kolmen laulun taustalle ja latasin ne tänne. Lisääkin teen, kun ehdin. Nyt on muuten vain hiljaista tällä rintamalla. Aikani menee muihin asioihin.

Musiikkia

2011-01-02T20:20:00.002+02:00

Laulan mielelläni. Mieheni soittaa mielellään kitaraa. Esiinnymme yhdessä nimellä duo Helkavalkea. Loin blogisivuston, josta löytyy lisätietoja. Täällä. Yllä olevat kuvat on ottanut Kalle Leinonen.

***

2010-12-17T09:58:00.001+02:00

Pieni joulupuoti

2010-11-22T18:45:00.000+02:00

Huopaa ja hopeaa

2010-11-13T18:57:00.002+02:00

Yleensä olen syysihminen ja rakastan tätä pimeää aikaa. Tänä syksynä en ole saanut aikaan juuri mitään. Elämä kolmen teinin äitinä on yllättänyt. Jostakin olen viime päivinä saanut sen verran energiaa, että olen päässyt mielipuuhiini: huovuttamaan ja kieputtamaan hopeaa. Tämmöisiä olen sitten värkkäillyt. Siniset tossut ovat kokoa 38-39, punaiset 36-37. Pikkutossut menivät vauvalahjaksi. Niiden koko on noin 18. Pyörylöistä tulee korviksia. Hopeakorut tein 4 ystävälle, jotka juhlivat yhdessä 4x40-vuotissynttäreitään.

Huomasin, että tekemisestä saan lisää energiaa. Niin se on ennenkin ollut, mutta välillä on vaikea aloittaa. Valoa marraskuuhusi!

Projekti, osa III

2010-10-01T11:26:00.003+03:00

Olen ollut hiljaa täällä, mutten muualla. Helka julkaisi omakustanteena EP:n elokuussa. Hitaasti mutta varmasti lähettelemme promolevyjä pitkin Suomenmaata. Eka keikkakin lähestyy. Aika ja paikka löytyvät täältä. Ehkä nähdään keikalla?

Bellmanin aikaan

2010-07-24T17:26:00.004+03:00

Mieheni esiintyy ajoittain Bellman-trubaduurina. Luuttukitaralla säestetyt 1700-luvun loppupuolella Carl Michael Bellmanin, Ruotsin kansallisrunoilijan laatimat laulut soivat tänään Pälkäneen Kostia-festivaaleilla. Ihana tapahtuma, sinne kannattaa mennä! Lähdin mukaan Bellmanin muusan roolissa. Sitä varten tarvitsin ajanmukaisen hovipuvun. En halunnut oikeaa korsettia, sillä laulan parissa laulussa itsekin mukana. Täytyy pystyä hengittämään. Tein koko puvun kierrätysmateriaaleista. Alushame on ommeltu kolmesta pitsilakanasta, ehkä 1930-luvulla tehdyistä. En leikannut lakanoita, vaan taitoin kahtia ja vielä vyötäröltä sen verran sisäänpäin, että helma ei laahaa maata. Sisäpuolen taitteeseen voi piilottaa vaikka superlonia, jos haluaa vielä pulleamman helman.

Sain anopilta noin sata vuotta vanhan käsin kudotun pellavalakanan. Siinä on hänen isotätinsä monogrammi. Kangaskin on joko isotädin tai hänen äitinsä kutoma. Tein lakanasta korsettia muistuttavan liivin, jota voi käyttää farkkujenkin kanssa. Vuorina on rikki mennyt silkkipöytäliina, selässä kiinnittiminä yksitoista liivihakasta. Lopusta lakanasta tuli essu, jonka helmassa on pitsiä ja monogrammi.

Päällyspuku on edestä auki. Se pysyy paikallaan nyörityksellä, jonka kiinnittiminä on ainoat uudet osat. En löytänyt tarpeeksi isoja hakasia, joten kieputtelin ne itse metallilangasta. Päällyspuvun kankaat roikkuivat vielä eilen tyttären ikkunassa. Ne ovat entisen asuntomme olohuoneesta. Lupasin tyttärelle uudet verhot.

Aikakauteen kuuluisi korkea kampaus, mutta olen leikkauttanut hiukseni liian lyhyiksi. Tyydyin nostamaan ne ylös. Helmet ja pronssikorut kuuluvat samaan settiin myös.

Niin, se Bellman.

Projekti, osa II

2010-07-12T15:02:00.002+03:00

Täällä on tietoa projektista, josta mainitsin. Jonkin ajan päästä kuuluu vielä lisää.

Luuri sukanvarteen

2010-07-08T16:06:00.002+03:00

Sukat kuluvat useimmiten puhki varpaista, päkiästä tai kantapäästä. Varsi jää ehjäksi. Monen sukan varsi on vieläpä todella kaunis. Päätin ommella pieneksi jääneistä ja parittomista ja rikkinäisistä sukanvarsista kännykkäpusseja. Menen myymään niitä torille. Ehkä joku jopa ostaa. Ajattelin antaa urheilusukkapussin lempinimeksi Lenita. Viralliseksi nimeksi en taida sitä kehdata laittaa.

Kukkia, kukkia...

2010-07-04T21:48:00.003+03:00

Kesä alkaa tästä

2010-06-11T14:28:00.002+03:00

Tänään kotona

2010-05-28T22:59:00.006+03:00

Pihassa on leikkimökki. Tänä kesänä se sai oman pelakuun. Pelakuita ei tarvitse nyppiä.

Ripustin työhuoneeni seinälle pari vanhaa lyijykynäpiirrosta. Ne ovat varmaan olleet täällä aikaisemminkin. Piilotin rumat varastohyllyt patenttirakennelmalla, johon kiinnitin kattolistankin. Silmänlumetta, sanon. Kelpaa minulle, muille tuskin kelpaisi.

Kuvailin illalla yhdeksän maissa. Jalosyreenissä yksi kukinto oli jo osittain auki. Omenapuu, luumupuu, kielot ja yllätystulppaanit (hävitin kukkapenkin tuosta paikasta viime kesänä) kukkivat. Lapset ovat rauhallisina kotona, eivät nuku. Mies on suunnittelemassa poikien Lapinretkeä jonkun muun mökillä. Huomenna menen laulamaan jonkun häihin. En tiedä, kenen. Pukeudun silti hääjuhliin sopivasti. Merkillistä tämä "päivystävän sopraano- tai alttolaulajan, as you wish" elämä.

Pikkulaukku

2010-05-25T16:36:00.003+03:00

Ehdin pitkästä aikaa ommella. Päätin tehdä laukun. Kankaiden valinta oli vaikeaa. Niitä on niin paljon. Olen säilönyt vanhoja vaatteita, verhoja, erilaisia pieniä kankaanpaloja. Lopulta löysin vanhaa tukevaa pellavaa, varmaan sotien väliseltä ajalta. Vuoriksi valitsin miehen sukulaisen jäämistöstä löytyneen puuvillaverhon. Laukku on sen värinen ja tyylinen, etten varmaankaan käytä sitä itse. Aion ommella lisää laukkuja. Jokainen olkoon erilainen ja erimuotoinen.

Helat ovat peräisin vanhoista laukuista. Olen säilönyt niitäkin. Nyt vasta keksin, miksi.

Kesä tuli kylään

2010-05-15T09:26:00.014+03:00

Mökillä oli kaunista, ja siellä lepääntyi, vaikka hiirten jälkiä saikin siivota. Siellä ei vielä perjantainakaan ollut juurikaan lehtiä puissa.

* * * * * * *

Vain 50 kilometriä etelämpänä näytti aivan toisenlaiselta. Lämpötila oli sama kummassakin paikassa. Mittari näytti 23° vielä puoli kymmeneltä illalla.

Vappu

2010-05-01T19:01:00.002+03:00

Pöytä katettiin yhdeksälle. Perinteinen vappumenu: nakkeja ja perunasalaattia. Lisäksi tapaksia, salaattia, mutakakkua. Simaa, kolaa, kuohuviiniä. Ennen kuin vieraat tulivat, lakkeja oli kaksi. Ne lisääntyivät illan kuluessa. Emäntä pukeutui Minni Hiiren tapaan.

Veikeää vappua!

2010-04-27T20:29:00.002+03:00

Päätin siirtää hopeahommat toiseen blogiin. Katsotaan, miten paljon tätä toista tulee päivitettyä. Varmaan kuitenkin noin kerran kuussa. Tervetuloa katsomaan, mitä Helkahopean sivuilla tapahtuu!

Päivityksiä

2010-04-04T20:37:00.006+03:00

Blogini on ollut vaiti. Olen silti tehnyt asioita. Ehkä enemmän kuin pitäisi. Bändiprojekti etenee, mutta siitä ei vielä sen enempää. Kiehutin helmikuussa kaasuliekillä hopealevyä, kunnes sen pinta kupli. Muotoilin muun muassa korvakorut. Työkaveri sai yli 120 cm pitkän lasihelmi-hopea-kaulaketjun syntymäpäivälahjaksi.

Olimme talviloman (hiihtoloman siis, hiihdimmekin koko perhe) mökillä. Siellä on miehen isoisän rakentamat kangaspuut, joissa syntyi pari syyslomalla kutomalleni työhuoneen matolle. Hämmästys oli suuri, kun puista otettu matto oli täsmälleen saman pituinen kuin parinsa. En ollut mitannut raitoja mitenkään tarkasti, vaan tehnyt niistä 20-22 cm pitkiä.

Sillä viikolla oli ensimmäistä kertaa kuukausiin suojasää. Katolta putosi lumi oven eteen. Rakensimme lumilinnan, jossa otimme sukuvieraat vastaan.

Milloin lapsista tulee näin isoja?

* * * * *

Maaliskuussa ehdin taas tehdä hopeakoruja: ranneketjuja, joissa nimilaatat (häivytin nimet laatoista), riipuksia sekä solmioneuloja ja korvakorut. Viimeksi mainituissa on ketjulenkkejä, jotka on ensin taottu lankana kulmikkaaksi ja vasta sen jälkeen kierretty lenkeiksi. Niissä on kiva, hieman rosoinen pinta.

Kokeilin muotoilla ohuesta (0,4 mm) hopealevystä kukan. Kiehutin ensin ympyränmuotoisen keskustan. Sen ympärille piirsin kukan, jonka leikkasin peltisaksilla. Hioin reunat ja pakotin kukan muotoon. Pakottaminen oli hankalaa, koska minulla ei ole oikeanlaisia työkaluja. Kiehutin pintaa vielä lisää. Ennen happoliemessä keittämistä kukka näytti aika ankealta.

Hapotettu hopea on valkoista. Kiillottaminen tapahtuu kiillotusrummussa, jossa on kiillottavaa ainetta sekä teräskuulia. Rummussa käynnin jälkeen kukka näytti jo ihan hauskalta.

Yritän saada koruvarastoja kartutettua kevään aikana. Kesällä pitäisi taas päästä myyntihommiin, se on kivaa. Katsotaan, mihin aika riittää...

Jotakin uutta

2010-01-05T21:38:00.002+02:00

Tammikuussa teen jotain aivan muuta. Jotain uutta ja jännittävää. Toivottavasti saatte lukea lisää - tai mieluiten kuulla. Pitkästä aikaa oikein jännittää. Se on kivaa.

Sähäkkää uutta vuotta!

2010-01-01T22:23:00.002+02:00

Pieni Joulupuoti

2009-12-18T17:34:00.002+02:00

...on auki vielä lauantaina klo 10-16 ja sunnuntaina klo 10-13. Sunnuntaina lähden sukulounaalle klo 12, mutta puodissa istuu ystävä yhteen saakka. Vielä on jäljellä tyttären huovuttamia sorminukkeja

ystävien tekemiä sisustuskoreja

Paperisydämen ihania kortteja

Mimmarnan keppihevosia ja -poroja

ja paljon muuta. Puotia on ollut kiva pitää. Tulisikohan tästä perinne?

Rautalankaa

2009-11-28T00:22:00.004+02:00

Joulupuotiin on tulossa huopaa, hopeaa ja rautalankaa. Olen kieputtanut rautalankaa kudinpuikon ympärille ja muokannut kiharasta kuusia, tähtiä ja sydämiä. Muutama talteen ottamani lasipurkki on saanut rautalankakoristeita, jokunen myös lasihelmiä tai makeanvedenhelmiä. Pikkukuuset ovat kaikki alle 8cm korkeita, kuusenkoristesydämet alle 5 ja tähdet noin 10cm - kärjestä kärkeen. Perjantaina en jaksanut vääntää, mutta lauantaiaamuna jatkan taas. Silloin on vuorossa hopea.

Pieni joulupuoti

2009-11-15T22:30:00.003+02:00

Meidän autotallissamme, nykyisessä työhuoneessani on joulukuussa puoti. Olen haaveillut siitä jo kauan. Teen sinne myytävää: huovutettuja tossuja ja huiveja, hopeakoruja, joitakin ompelutöitä. Saan sinne myytävää ystäviltä. Kirjaan tänne lisää sitä mukaa kuin saan luvan. Kuviakin laitan, kunhan tulee valmista. Tämä on jännittävää :-)

Tervetuloa kurkistamaan, jos satut kulkemaan Tampereella päin. Jos soitat etukäteen, voin avata puodin myös muina aikoina.

Goottimekko

2009-11-13T20:38:00.003+02:00

Ompelin serkulleni goottimekkoa kauan. Sitä suunniteltiin jo vuodenvaihteessa. Nyt se on valmis. Siinä on aluspuku, josta on jo kuvia aiemmissa postauksissa. Tyllialushame kuuluu kokonaisuuteen. Nyt sain tehdyksi loimusamettitakin, jossa on satiininauhat edessä ja takana, rannetta kohti levenevät hihansuut ja pieni laahus.

Kunhan saan tehtyä muutaman hopeakorun, olen pitkästä aikaa vailla rästitöitä. Uskomaton olo. Voinko kohta taas tehdä hyvällä omallatunnolla mitä haluan? Aikakin saattaa riittää...vaikka mihin. Siitä myöhemmin.

In Her Heart

2009-10-22T17:33:00.005+03:00

Työkaverini täytti eilen 60 vuotta. Hän jää eläkkeelle kuun vaihteessa. Tein hänelle hopeisen sydänriipuksen ja sille kaverin. Tästä alkaa sarja "The Hearts Collection", jonka jokainen sydän on erilainen.

Viime viikonloppuna

2009-09-24T18:25:00.003+03:00

...ompelin violettia satiinia. Ystäväni on odottanut tätä luomusta pitkään. Vielä kärsivällisyys on riittänyt. Minua pelottaa leikata kangasta, jota on juuri sopiva määrä ja jota ei saa enää mistään. En yleensä leikkaa väärin, mutta silti hirvittää. Tein jopa yläosan kaavat lakanakankaasta, jotta saisin istuvan puvun.

Tekeillä on goottiasu, johon kuuluu alusmekko, musta tyllialushame ja pitkä laahuksellinen nyöritetty jakku mustasta joustosametista.

Omenatkin kypsyvät. Niitä voisi varmaan keittää hilloksi. Ainakin jos arkeen saisi raivattua tilaa.

Villiviinimme kiipesi tänä kesänä pihamäntyyn. Mänty hehkuu tummanpunaisena. Kerrankin se saa koreilla!

Tämän hirsipöydän puut mies kaatoi muutama kesä sitten. Jos vaikka ehtisi pöydän ääreen istumaan vielä ennen lumia...

Mustaa ja valkeaa

2009-09-20T16:05:00.002+03:00

Työkiireiden keskellä on ihanaa saada valmiiksi edes jotain pientä. Valkoinen oli pikainen tilaustyö. Musta kuuluu kokonaisuuteen, jota olen ommellut vähän kerrallaan jo kuukausien ajan. Kohta sekin täytyy saada valmiiksi. Sitten voin taas tehdä koruja.

Juhlamekko

2009-07-30T23:00:00.005+03:00

Ompelin kummitytälle juhlamekon ohuenohuesta silkistä. Sitä oli vaikea saada sopimaan totuttuun muottiin: melkein joka sauma yritti vetää ainakin ensimmäisellä ompelukerralla. En yleensä neulaa enkä varsinkaan harsi. En käytä kaavoja, vaan mittanauhaa ja saksia. Sikäli on ihme, että ylipäätään saan mitään aikaan. Koulutusta tähän puuhaan ei todellakaan ole.

Osaan työn jäljestä olen tyytyväinen. Osaan en. Tämä vetoketju kuuluu sarjaan "olis voinut mennä paremmin". Olen kuitenkin hukannut vuosien saatossa koneeni vetoketjupaininjalan, ja niitä ei kuulemma saa edes tilaamalla. Niinpä ompelen vetoketjut tavallisella paininjalalla. Kieli keskemmällä suuta kuin voisi kuvitella saavan.

Lopputulos on silti mielestäni oikein hieno. Kyllä tässä puvussa kelpaa juhlia ystävän häitä.

Kolme päivää paratiisissa

2009-07-25T19:18:00.006+03:00

Lähdin miehen kanssa kahdestaan Seitsemisen kansallispuistoon. Kolme yötä teltassa, kolme pitempää (10-14 km) ja yksi lyhyt (4 km) vaelluspätkä. Oli poutaista paitsi viimeisenä iltana ja yönä. Matkalla oli metsää: suota, kuusikkoa, männikköä, sekametsää. Mustikoita, karpaloita, lakkoja, sieniä. Joutsenia, teeriä, karhunsyömiä muurahaiskekoja. Hyvin vähän ihmisiä. Nekin, joita näimme, olivat sattumalta pääosin tuttuja. Ensimmäisen yön vietimme Latoveden laavulla.

Palaneen puun pinta on mielenkiintoisen näköistä.

Toisena yönä nautimme Liesjärven maisemista. Matkalta löytyneet kantarellit kuullotettiin liotetun kuivasipulin, basilikan ja ruokaöljyn kanssa maukkaaksi alkupalaksi.

Pääruokana oli herkullista jauhelihakeittoa - sekin kokonaan kuivatuista aineksista.

Kolmantena vaelluspäivänä ylitimme puolen kilometrin mittaiset lähes viivasuorat pitkospuut. Sammaleinen suo on mielipaikkani, sen tuoksu huumaa pääni. Suo-ojan rahkasammalessa kasvoi kallankukkia silmänkantamattomiin.

Viimeisenä yönä Iso-Kivijärven nuotiopaikalla tuuli ja satoi kovaa koko illan melkein koko yön. Teltan alle ei mennyt vettä. Mies kalasti ja nuotiolla paistui ahvenia. Söimme ne niin liukkaasti, että kuvat jäivät ottamatta. Metsä on ihana paikka!

Sovitusnukke

2009-07-21T22:49:00.003+03:00

Ompelen juhlamekkoa serkulleni. Kangas on ohuenohutta silkkiä, ja sen työstäminen on haasteellista. Koska en voi vaatia, että mekon tilaaja olisi luonani tuntitolkulla sovituksia varten, tarvitsin sovitusnuken. Otin aikaisemmin mittojeni mukaan tekemäni katiskaverkkokorsetin ja kiinnitin sen sinkityn kauppalangan avulla tuuletustelineen runkoon. Sahasin vain ensin telineen poikkipuun sopivaksi. Rautasaha on hyvä olla olemassa.

Muotoilin verkosta hartiat ja puin vanhan solmuvärjätyn t-paidan kehikon päälle, koska en tähän hätään ehtinyt päällystää sitä liisteröidyllä paperilla. Katiskaverkon sinkki värjää salakavalasti kankaat, jotka koskevat siihen.

Tuloksena on robottijalkainen, erittäin ryhdikäs sovitusnukke. Olen hyödyntänyt sitä koko päivän. Mihin, sen voin paljastaa vasta, kun olen kysynyt luvan mekon tilaajalta.

Kurkistus

2009-07-13T01:42:00.010+03:00

Piirsin yli vuosi sitten muutaman lyijykynäpiirroksen. Kun sain erään remontin riittävän valmiiksi, kehystin piirrokset ja ripustin seinälle.

Sen huoneen ikkunoista näkee tielle ja naapurin tontille. Ikkunanpuitteissa on tuore maali, verhot on ommeltu äidin tädin vanhoista kukkaverhoista. Kangas ei ole puuvillaa, niin sähköistä se on.

Huoneessa on myös kaksi mäntykaappia, joiden alaosassa on puuovet ja yläosassa lasiovet. Välissä on pöytätaso, jolla on pitsiliinoja.

Lasiovien takana on kankaita.

Huoneessa on myös vanha käsityöluokan pöytä, jonka päällä on nyt kirpputorivaatteita. Pöydässä on kaksi laatikkoa, joissa molemmissa on yllätys.

Uusissa pöydissä ei ole enää kätevää, esiin käännettävää neulatyynyä, josta oli aikanaan ilmeisen kivaa nyhtää kankaaseen suurennetun reiän kautta kaikki pumpulitäyte pois. Toppasin ja päällystin tyynyt uudestaan. Nyt niitä voi käyttää. Päällystin myös silityslaudan. Siihen sain idean blogista, jota luin muutama päivä sitten. Jos löydän sinne uudestaan, kerron, mikä se oli.

Tällä vanhalla koneella ompelen. Kone on järeä, mutta ohuen silkin ja sifonginkin ompelu onnistuu. Kannoin koneen kaupungin keskustan halki viimeisilläni raskaana. Odotin silloin esikoistani, joka on nyt 14. Matkalla piti pysähtyä lepäämään. Laskin koneen puiston penkille, itse seisoin hetken. Matkaa oli vain vähän reilu kilometri, mutta maha painoi aika lailla.

Nämä reiät kuuluvat ompelupöytääni. Se on kotimme käytöstä poistettu ovi. Otin saranat talteen. Saatan laittaa ne tämän uuden huoneen eristävään sisäseinään, jonka vielä aion rakentaa. Huone on ihan oma työhuoneeni, jonka olen itse rakentanut autotallistamme. Olen siitä kovin onnellinen.

Kuudesti neljä

2009-07-07T09:24:00.010+03:00

Sain 6x4 -haasteen Killisilmältä toukokuussa. Olen ollut sen verran vähän koneella, että vastaaminen on jäänyt. Nyt viimein tartun tehtävään. Tämä on mielenkiintoista.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

- rautakaupan laskuttaja

- saman rautakaupan puutarhamyyjä

- koulun keittiöapulainen

- au pair

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Tämä on vaikea. Avaan television vain noin kerran kuussa. Nuorempana katselin näitä:

- Dempsey and Makepeace (Taistelupari)

- Uutisvuoto

- MacGyver (joo joo, silloin 80-luvulla)

- puoli yhdeksän uutiset

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

- Riika

- Vätsäri (teltassa ei-missään, ei polkuja, ei nuotiopaikkoja, vain erämaa)

- Rodos (YO-keväänä. Ainut etelänmatkani.)

- Valamo

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

- blogit

- facebook

- sähköposti

- myspace

Neljä lempiruokaani:

- mehevä naudan sisäfileepihvi

- tomaatti-mozzarellasalaatti

- grillattu liha balsamicokastikkeen kera

- leipä

Neljä paikkaa, joissa olisin mieluimmin nyt:

- sammaleinen tuoksuva suo

- kesämökin terassi

- pieni esiintymislava

- siisti koti :-)

En tällä kertaa haasta erityisesti ketään, koska olen nähnyt näitä vastauksia kovin monen blogissa. Jos haluat, lukijani, voit ottaa haasteen vastaan haastamatta.

Killisilmälle kiitokset :-)

Juhannus

2009-06-18T11:55:00.005+03:00

Sääennusteet paranevat, mitä lähemmäs juhannusta tullaan. Tein sadepäivinä koruja. Nämä ovat kovin suuret ja raskaat. Pidän näistä.

Kehittelin uuden korvakorumallin. Sen nimi on Kehrä. Tässä hopeisena

ja tässä kuparisena. Korut ovat tavallaan suuret, mutta samalla herkät.

Tein myös pienenpieniä koruja. En oikein osaa käyttää kuviohelmiä, mutta koska helmisekoitusten mukana tulee aina muutama semmoinen, kokeilin, mitä niistä voi tehdä.

Askartelin vielä uuden korvakorumallin, vähän Kehrän kaltaisen. Sillä ei ole vielä nimeä.

Tein myös vaaleanpunaisia ja sinisiä koruja.

Kaunista juhannusta!

Voimistelupuvut

2009-06-07T12:42:00.001+03:00

Tyttöjen juttuja

2009-06-07T10:34:00.004+03:00

Tyttäreni pyrkivät toukokuussa joukkuevoimistelun kilparyhmiin ja pääsivät. He taipuvat sen sortin mutkille, etten voi ymmärtää, miten se on mahdollista. Luulin olleeni pienenä notkea... Tytöt ovat jo vuosia tehneet kotona erilaisia esityksiä. Viime aikoina nämä ohjelmat ovat olleet jo oikein hienoja ja loppuun asti harkittuja. Poika on säveltänyt musiikin ja tytöt tehneet siihen sopivan koreografian. On voimistelupalloja, narua, nauhaa ja vannetta. Olohuoneen katto on ajoittain liian matala. Tänä aamuna tytöt kaivoivat esiin heille tekemäni jumppapuvut. Annoin käyttöön kukkakankaan, josta he leikkasivat kuvioita ja liimasivat kimalleliimalla pukuun.

Kukkien päälle tulee paljetteja.

Koska kangas on venyvää, puvun sisään pantiin kirja sitä venyttämään.

Odotan innolla lopputulosta. Minusta on hienoa, että tytöt osaavat suunnitella ja toteuttaa tämmöisiä itse.

lomaa odotellessa

2009-06-05T16:02:00.004+03:00

Koulu on loppunut jo noin viikko sitten, mutta loma ei vain meinaa alkaa. Olen siivonnut luokkaa, tehnyt lukujärjestyksiä ja kuljettanut lapsia voimisteluleirille ja kotiin. Tekisi mieli vain olla omassa tahdissa niin kuin aikaisempina kesinä. Tänään kuitenkin pääsin lähemmäs lomaa: mies otti auton, joten lapset menivät tunnin matkan bussilla. Laukussa on kolmen päivän lippu Sauna Open Airiin. Lähden sinne ihan juuri. Ja koko aamun ja päivän olen saanut tehdä hopeakoruja, ai ihanaa! Näitä haluaisin tehdä koko ajan.

Vapunpäivä kotona

2009-05-01T23:07:00.006+03:00

Vapunpäivä oli lämmin ja valoisa. Siivoilimme hiljakseen 50 aattovieraan jälkiä ja nautimme lämpimästä kevätpäivästä.

Miehen rakentamalla hirsipöydällä oli yöllä kynttilät.

Lapset viihtyivät kesähuoneeksi muuntautuneessa autotallissa.

Luuttu soi ja kuohuviini maistui.

Trampoliinilla oli välillä liian kuuma pomppia.

Tytöt olivat siivonneet leikkimökin vieraita varten.

Valoisaa kevättä!

Tervetuloa taidenäyttelyyn!

2009-04-08T09:04:00.004+03:00

Kolmen vuoden opintojen tulokset ovat nähtävillä ensi viikon torstaista lähtien Ylöjärvellä. Ken teistä sielläpäin liikkuu, kannattaa käydä kurkkaamassa. Portfoliot ovat selattavissa, ne valaisevat töiden anatomiaa ja opintojen kulkua.

(Kun nyt saisi sen portfolion valmiiksi, photoshoppaaminen on yllättävän hidasta vaikka sen osaisi...)

Tulento

2009-03-30T22:26:00.005+03:00

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen päättötyöni on nimeltään Tulento. Se on kamina, joka kuvaa sisälläni palavaa luovuuden tulta, joka korventaa, jos sitä ei saa päästettyä ulos.

Nuo törröttimet, jotka nousevat savupiipusta tai mikä se lieneekään, kuvaavat tuotoksiani kolmen vuoden opintojen ajalta. Siellä on myös turhautumista kuvaava savupilvi, tyllipössähdys. Olen värjännyt kankaita, ommellut iltapuvun vanhoista verhoista ja mustan viitan pöytäliinasta. Olen piirtänyt kuvia valotuskaavioihin, muovannut savesta ja huovuttanut. Olen tehnyt paperia mm. oman pihan kaisloista, vääntänyt rautalangasta ja kieputtanut hopeaa. Olen kirjonut, solminut, neulonut, virkannut, purkanut ja alkanut alusta.

Tiedän itsestäni nyt paljon enemmän kuin opintojen alussa. Tärkeintä on, että tiedän, mikä pitää minut järjissäni. Käsillä tekeminen ja oman luovuuden päästäminen vapaaksi.

Mutta se portfolio on vielä tekemättä.

Jaa mikä päättötyö?

2009-03-30T12:14:00.003+03:00

Kieputtelin tänä aamuna kuusi ketjua ja seitsemät korvikset. Kaksi kuvan ketjua valmistui eilen illalla.

Eilen tehdyt on jo rummutettu ja pakattu rasioihin.

Miten vaikeaa onkaan tarttua siihen työhön, johon oikeasti pitäisi ryhtyä...

Paljon valmista

2009-03-28T23:55:00.004+02:00

Tänään olin päättänyt tehdä lopputyötäni. Sainkin aikaan paljon. Huovutin pesukoneessa neljä keveää keväthuivia.

Kokeilin, miten hopea taipuu liskon muotoon.

Tein työpaikan pääsiäismyyjäisiin keltaisia ja vihreitä korvakoruja...

...ja iloitsin 3-millisestä pantalangasta, josta tuli sormuksia. Käytin liian kovakouraisesti pihtejä parin sormuksen muotoa korjaillessani.

Lopputyötä en kyllä edes muistanut. Huomenna sitten...

kohti tavoitetta

2009-03-18T18:42:00.003+02:00

Käsityön taiteen perusopintojen päättötyö valmistuu vähitellen. Kuvaan koko työn vasta valmiina, tässä palasia.

Portfolion ajatteleminen tuottaa vielä tuskaa. Ehkä se jalostuu helmiksi - tai rautalangaksi. Kuka tietää :-)

Hopealankaa

2009-02-22T19:32:00.005+02:00

Olen tehnyt paljon hopeakoruja. Uusimmat kieputtelin eilen ja tänään siitä ilosta, että on hiihtoloma. Perinteisen Lapinmatkan sijaan aiomme käydä mökillä ja oleskella lokoisasti kotona.

Taivuttelin muunnelman juoksevasta koirasta korvakoruihin ja rannerenkaisiin. Yhden renkaan yksi ulkokulma katkesi, kun korjailin sitä liian kauan. Onneksi sen sai juotettua kiinni huomaamattomasti.

Tein pikkuiset lukot renkaisiin.

Lysterihelmet ovat edelleen mielestäni kauniita.

Niin myös pelkkä hopea.

Liukasta laskiaista kaikille!

Kuusi asiaa

2009-02-21T10:46:00.006+02:00

Sain Sl:ltä jo viime kuussa tehtävän:

1. Link to the person who tagged you.

2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

Nyt viimein saan aikaiseksi vastata. En tällä kertaa lähetä tätä eteenpäin, koska niin moni on jo kertonut kuusi asiaa itsestään.

1. Ostin eilen kolmen päivän lipun Sauna Openiin. Menen sinne kai jo viidennen kerran.

2. Keittiömme pöydän alla on ollut jo kohta kaksi vuotta 50 litran avaamaton kukkamultapussi...

3. En ole hiihtänyt tänä talvena metriäkään, vaikka on lunta. Sukset on.

4. Meillä ei koskaan soi radio paitsi automatkoilla.

5. Osaan heiluttaa korviani, tosin poskilihakset liikkuvat vielä mukana.

6. Haaveilen metallibändin perustamisesta. Lauluja on jo tarpeeksi kahteen levyyn.

Jos nyt poikkeet ...

2009-02-11T09:21:00.004+02:00

... niin KIINNI JÄIT!

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa, että sinun on kommentoitava minulle jotain. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Mä narahdin Mimmarnan blogissa.

huopaa ja metallia

2009-02-09T23:42:00.007+02:00

Olin 2 viikkoa sairaana. Ihan tavallinen flunssa, kuumetta, yskää, nuhaa. Jälkitautina poskiontelotulehdus. Antibiootit alkoivat purra kunnolla vasta sunnuntai-iltana. En ole ollut kuumeessa viiteentoista vuoteen!

Kun jäin sairaslomalle, luulin, että saan tehtyä jotain hyödyllistä. Ensimmäisen päivän nukuin, toisen nuokuin. Ennen poskionteloita tein yhtäkkiä 13 ranneketjua. Sitten meni muutama päivä, ennen kuin jaksoin jatkaa mitään.

Teen käsityön taiteen perusopintoja kolmatta vuotta. Nyt on lopputyön aika. Paljastan aiheen vasta kun näyttely on valmiina, sitten huhtikuussa. Sen verran kuitenkin kerron, että teen uunia. Luovuuden ahjoa. Metallilangasta, savesta, huovasta. Huovutin tulen verkkorungon ylle. Uunin rungossa on kolme kiloa sidonta- ja kauppalankaa. Sormenpäiden iho halkeilee. Ihanaa, kun jaksaa taas tehdä!

Tulen lisäksi huovuttelin muutakin.

lintu

2009-01-27T15:36:00.010+02:00

Viime lauantaina oli kahdet hautajaiset. Kumpiinkaan en lopulta mennyt. Poismenneet olivat minulle läheisten ihmisten omaisia, mutta minulle kaukaisempia. Toista en ollut edes tavannut.

Samana aamuna pihamännystämme putosi siipirikko lintu. Viimeisillä voimillaan se raahautui talomme seinän viereen. Päivällä se oli kuollut. En ole haudannut lintua, koska maa on umpijäässä. En oikein tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Tuntuisi kamalalta vain tunkea se pussiin ja heittää roskiin. En halua tehdä niin.

Elämä on joskus hyvin haikeaa ja omituista.

rautalankaa

2009-01-26T10:20:00.006+02:00

Olin viikonlopun mittaisella rautalankakurssilla. Käsiä pakottaa, sormet ovat yhä mustat. Tiesin ennalta, että rautalanka on taipuisa ja kiva materiaali, mutta että näin kiva...

Lankakorista tuli lankakori.

Koukut pitää vielä juottaa.

Tuikkulyhdyt askartelin eilen illalla kotona, vaikka olisi pitänyt kaapittaa pyykit.

Suuri ja pieni pokaaliharjoitelma.

Sukkapuikon ympärille kieputetusta kaaoksesta kieputettu sydän.

Ja nyt pyykin kimppuun...

Valoa! ja keramiikkaa

2009-01-02T17:36:00.005+02:00

Pakkaspäivän valo tulvi yltäkylläisesti sisään saakka. Auringon huikea halo tallentui yhteen kuvaan monesta yrityksestä.

Savienkeli tuo omaa valoaan alakerran askartelupöytään. Löysin eilen puoli ämpärillistä korkeapolttoista savea, valkoista ja ruskeaa. Muovasimme tytärten (10 ja 11) kanssa lähes kaiken saven. Tytöt tekivät erilaisia hahmoja. Jännitämme, alkavatko kukkopillit soida polton jälkeen.

Haluan joskus järjestää keskiaikaiset pidot. Tein viinilaseja ja lautasia ja viinikarahvin. Lasitetta pitää vielä hankkia. Poltto onnistuu työpaikalla, siellä on savenpolttouuni.

2008-12-31T13:42:00.000+02:00

Iloista ja onnellista vuotta 2009!

Ennen joulua...

2008-12-31T11:20:00.007+02:00

...vein huiveja ja tossuja sekä koruja töihin. En arvannut, että saan tehdä niitä niin paljon lisää kuin ehdin. Joulunalusajasta tuli kiireinen. Onneksi mieluisalla tavalla.

Tänään menemme tuttavien luokse ottamaan vastaan ensi vuotta. Perheen tohtoriksi väitellyt isä saa tossut. Laitan niistä kuvan kunhan valmistuvat. Aloitan nyt.

Huopastudio

2008-12-08T18:54:00.009+02:00

Kaivoin viimein eilen huovutusvälineet esiin. Huovutinkin neljään asti yöllä. Aamulla jatkoin ja lopetin kolmen maissa. Sormenpäät ovat rutussa ja monta ihanaa huopatuotetta kuivuu siellä täällä.

Taidan mennä jatkamaan :-)

2008-12-04T19:37:00.005+02:00

Paperisydamen blogissa on kaunis kollaasi. Huomasin, että olen tehnyt kollaaseja itsekin, viimeksi käsityökurssilla. Tämmöisen esimerkiksi. Aiheena oli sielunmaisema. Materiaalina leikatut ja revityt aikakauslehtimainokset sekä tussit.

2008-12-01T13:34:00.006+02:00

Hopea vie kaiken vapaa-aikani. Viime torstaina ostin 11 metriä hopealankaa. Tänään kiepautin viimeiset lenkit koruiksi.

Osan ajattelin myydä, osan antaa lahjaksi.

Käytin työpaikan pikkujouluissa vihreitä koruja, joista on kuva edellisessä postauksessa (josta on taas omituisen kauan). Työkaveri ihastui ja halusi punaiset. Ne ovat nyt valmiit.

Seuraavalla kerralla laitan huovutusjuttuja sekä yhden ompelutyön. Toivottavasti pian...

helmiä ja hopeaa

2008-11-10T11:46:00.008+02:00

Aloitin hopeakurssin. Kuusi kertaa on jo takana. Olen jälleen kerran innostunut jostakin uudesta, jolle on etsittävä aikaa kalenterista.

Kaulaketjujen lisäksi väännän mielelläni korvakoruja.

Eräänä päivänä menin helmikauppaan ja näin lysteripintaisia lasihelmiä. Alle viikon sisään menin samaan kauppaan uudestaan. Piti saada lisää.

Tyttäret, 10 ja 11, halusivat kokeilla samaa. Ostin harjoitushopeaa eli kuparisydämistä hopeoitua lankaa. Toissa iltana kuului huokauksia: "Apua, tähän jää koukkuun!" ja "Mä haluisin vain vääntää ja kääntää..." "Saanhan mä vielä sahata näitä lenkkejä, vaikka kello on jo kymmenen?" Ja pihtejä pitää ostaa lisää, että voimme vääntää ja kääntää yhdessä.

kaupungin laidalla metsää

2008-09-29T11:46:00.006+03:00

Luulin, etten ehtisi metsään tänä syksynä ollenkaan, mutta onneksi kyläreissun ohjelmaan kuului metsäretki. Aurinko paistoi, löysimme sieniä sekä erilaisia jäkäliä. Hirvikärpäsiäkään ei ollut liikaa. Kotona tosin löysin alushousuista vielä kaksi...

Viime viikonloppuna...

2008-09-26T23:23:00.011+03:00

...heräsimme sunnuntaina myöhään. Kun mies kömpi kahvinkeittoon, keittiön ovessa oli lappu.

Hieman myöhemmin pääsimme kurkistamaan, mitä keittiössä tapahtuu.

Joku oli keittänyt kahvia. Mutta sen lisäksi joku oli tehnyt jotakin muutakin.

Pöytä oli katettu paraatipuolelle, oli paistettua makkaraa, leivät kauniisti korissa - ja mitä vain toivoa saattoi. Tuntuu mahtavalta huomata, että lapset pitävät yllätysten järjestämisestä.

Kiitos, tytöt!

jätepaperin uusi elämä

2008-09-20T15:10:00.009+03:00

Remontista jäi laminaattilaatikoita. Päältä punavalkoista, muuten ruskeaa aaltopahvia. Revin yhden laatikon palasiksi ja keitin punaisen elintarvikevärin kanssa sekä soseutin. Vaaleanpunertavat arkit syntyivät siitä sössöstä. Ruusupaperin pohja on kopiopaperista, ruusu lautasliinasta. Harmaassa paperissa on Aamulehteä ja pikkuisen kopiopaperia. Kukallinen paperi on sitä vaaleanpunaista, päällä lautasliina.

Kokeilin muutakin. Hienonsin huovutusvillaa saksilla parin millin palasiksi kopiopaperimassan sekaan. Hassua, luulin, etten jaksa innostua paperin tekemisestä. Olin väärässä.

Askartelin arkeista yhden kortin. Niitä voisi tehdä enemmänkin. Tummanruskeaa kartonkia ja paperinarua en tehnyt itse.

Ja siitä pakettinarusta tulee tämän näköistä kiinteää silmukkaa.

kaappien uumenista

2008-09-18T23:13:00.009+03:00

Innostuin huovuttamisesta noin vuosi sitten. Huovutin pesukoneessa toistakymmentä huivia. Käytin vapaalankatekniikkaa, mutta peitin jokaisen huivin ohuenohuella villalevyllä. Muutama huivi tuli myytyä, muutaman annoin lahjaksi.

Tämä vihreä on suosikkini, se piristää mustaa asua.

Kokeilin myös huopapallojen tekemistä. Niistä syntyi koruja.

Tein minitekstiiliteoksen "Metsolan Konserttitalo" erääseen yhteisnäyttelyyn. Ovesta kurkistaa pieni kettu. Työn idean taustalla on Paul Kleen teos "Ancient Sound".

Ommellut olen aina. Tässä on Bellman-trubaduurin asu: dubion-silkkiä, verhokangasta, ohutta puuvillaa.

Tässä taas on anopin puuvillasatiini-ikkunaverhot. Värjäsin omituisen väriset verhot punaisiksi ja tein niistä iltapuvun.

Tässä kuvassa on lapsille tehty koirapuku. taustalla näkyy mm. huovutettu säveltasku ääniraudoille sekä katiskaverkosta ja liisteripaperista tehty valkea poro. Kuvat eivät ole kovin hienoja, niitä on aikanaan räpsitty vain, jotta töistä jäisi jokin dokumentti.

Tässä on keramiikkakurssilla tekemäni lasitevärimalli, josta tein korun, kun halusin jotakin voimakasta goottihenkiseen juhla-asuun.

helmiä

2008-09-15T17:45:00.010+03:00

Meillä innostuttiin tekemään helmikoruja.

Rannekorussa on magneettihelmiä. Sen teki 11-vuotias tyttäreni. 10-vuotias kuopus näpräsi korvakoruja ja kaulaketjuja.

Omat helmikoruni ovat paljon mielikuvituksettomampia.

Niiden piti sopia huovuttamaani hartiahuiviin.

Koristelin huivinkin helmillä. Helmityöt ovat kivoja. Niillekin pitää löytyä aikaa.

vihreää ja punaista

2008-09-15T17:19:00.007+03:00

Syksyllä vihreä saa seurakseen punaista.

Kävelin 13-vuotiaan poikani kanssa kioskille ja takaisin. Matkalla on tämmöinenkin näkymä.

Syksy on kaunista aikaa. Minulle se on uuden alku. Pidän lehtien tuoksusta ja sienistä.

* * * * * * *

päässäni soi

2008-09-15T13:46:00.014+03:00

Ajoittain päässäni soi. Silloin on pakko päästä pianon ääreen tai ainakin löytää jostakin nuottipaperia. Pitkästä aikaa tänään ilmestyi intro. Laulusta taitaa tulla oopperametallia.

"Led me into the fire

Showed me heart of your mind

Lit my sleeping desire

Gave me your soul to find

How them flames of love are burning

My eyes closed your thoughts I can feel

I can hear what you're feeling

See what you say

With your love you did me heal"

En ole ihan tyytyväinen toiseen värssyyn. Se ei ole tarpeeksi eteerinen. Rakkaus on kuitenkin niin käytetty aihe, että tuoreuden pitää löytyä kielikuvista.

remontti etenee

2008-09-09T08:37:00.016+03:00

Meillä tehtiin toukokuussa viemäriremontti.

Lattiat piikattiin auki kahdesta huoneesta.

Umpeen valettu lattia sai kuivua koko kesän.

Elokuussa maalasin katon, seinät ja lattian.

Mieskin maalasi vähän seiniä.

Sivelin seinille paksun kerroksen Kolibripinnoitetta.

Viime sunnuntaina ihanan isotädin syntymäpäiväjuhlan jälkeen

aloimme laitella laminaattia.

Maanantaina saimme lattian valmiiksi.

Lattia viimeisteltiin jalkalistoin.

Sitä minä en osaa tehdä tarpeeksi hyvin.

Odotus ja vaivannäkö kannatti.

Uusi huoneemme on tämän näköinen.

Ompelin verhot miehen mummun vanhasta pöytäliinasta.

Saan tänä iltana isotädin verhoja ja muita kankaita.

Ehkäpä niistä syntyy päiväpeitto. Valkoiset matotkin pitää saada.

Haluaisin kutoa ne itse. Appivanhempien kesäpaikassa on

kangaspuut. Mutta mistä aika?

Kodinhoitotilaan jäi vielä aika paljon tekemistä...

käsin tehdyt

2008-08-24T12:37:00.002+03:00

Sadekesä.

Olohuoneen pöydän ääressä

syntyi muun muassa pöytäliinoja.

Maalasin kiehkuroita ja lehtiä puuvillakankaalle painovärein.

Annoin tämän liinan anopille kesämökin ruokapöytäliinaksi.

Ompelin ja maalasin päällisen koripenkin pehmusteeseen

samaan tyyliin. Vanha oli kelvannut hiirille.

Toisen liinan tein äidilleni nimipäivälahjaksi.

Pellavakankaan värjäsin ensin reaktiiviväreillä,

sitten painoin mustikanlehtiä sabluunan avulla.

Lisäsin lehtiin ruodit vesivärisiveltimellä.

Sabluunan kuva-aihe löytyi oman pihan

neliömetrin kokoisesta "metsästä".

Kolmannen liinan unohdin kuvata.

Näen sen seuraavan kerran ensi kesänä.